Shooton Historia

Shooto organisaation perusti Satoru Sayama. Sayama on myös tunnettu Japanin "pro-wrestling" painija Tiger Maskina. Sayama oli harjoitellut lukuisia taistelulajeja mm. Karatea, Judoa, Samboa, Thai-nyrkkeilyä ja catch-as-catch-can-painia. Sensei Sayama oli laajalti tunnettu lennokkaista ja dynaamisista liikkeistään vapaapainissa. Hän tahtoi yhdistää vapaapainin viihteen ja show-meiningin sekä kamppailulajien kilpailuhengen ja intensiteetin. Hänen unelmanaan oli kilpailupaikka, missä pärjäisivät ainoastaan parhaat ja kaikkein täydellisimmät taistelulajien harrastajat. Kukaan ei voi epäillä, etteikö Sayaman visio ollut edellä aikaansa ja se on yhä näinä päivinä edistyksellinen konsepti.

Helmikuussa 1984 Satoru Sayama perusti ensimmäisen dojon Setaan, Tokioon, jonka nimeksi tuli Tiger Gym. Myöhemmin sali muutti toiseen olinpaikkaan Sangenjayaan Tokioon, missä siitä tuli sittemmin legendaarinen Super Tiger Gym. Tämä oli se paikka, missä Shooto sai alkunsa taiteena, elämänkatsomuksena sekä urheilumuotona.

Varsinainen Shooto kisatoiminta alkoi vuonna 1985. Siitä käytettiin aluksi nimitystä Shooting ja se pysyi vielä amatöörikilpailuna vuoteen 1989 asti, jolloin ensimmäinen ammattilaistapahtuma järjestettiin. Tapahtumapaikka oli Korueken Hall Tokiossa toukokuussa 1989. Nämä ensimmäiset neljä vuotta antoivat lajille aikaa kasvaa ja kehittyä sekä salli kilpailijoiden taitojen kehittymisen oikeiden ammattilaisottelijoiden tasolle.

Organisaation kehitysprosessiin lukeutuu kahdeksan esi-Shooto tapahtumaa. Nämä tapahtumat auttoivat kehittämään pikkuhiljaa ottelijoita ammattilaiskisoihin ja lisäksi mahdollistivat sen, että organisaattorit oppivat ja kehittivät sääntöjä ja säännöksiä Shooto-ammattilaistasolle.

Tämä kaikki johti ensimmäiseen ammattilaisten Shooto tapahtumaan vuonna 1989. Samalla amatöörikisat jatkoivat uuden sukupolven lupauksien kasvattamisessa, jotka sitten seurasivat nykyisiä ammattilaisia edustamaan tätä uutta ja vallankumouksellista urheilua. Noina päivinä Shooto oli pelkästään rajoitettu ottelijoille, jotka olivat virallisten seurojen jäseniä. Tämä auttoi tekemään selvän eron muista japanilaisista taistelulajeista, joita vaivasivat järjestetyt ottelut.

Marraskuussa 1990 Shooto otti ensiaskeleensa kohti maailmanlaajuista tunnettavuutta, kun Sayaman ensimmäinen ja suosikkioppilas Yorinaga Nakamura perusti USA Shooto Association Inosanto Academy of Martial Arts, Los Angelesiin, Kaliforniaan. Tämä mahdollisti ei-japanilaisten ammattilaisten kehityksen ja ensimmäiset kansainväliset ottelut, mikä puolestaan avasi oven maailmanmestareiden asettamiseen kaikissa painokategorioissa kevyestä kevytraskaaseen. Jotta Shooto kehittyisi edelleen taistelu-urheiluna, järjestettiin painoluokaton turnaus epävirallisilla Shooto-otteluilla syyskuussa 1993. Ideana oli löytää heikkouksia Shooto-kilpailuista, jotta sääntöjä voitaisiin muuntaa asianmukaisiksi.

Pian tämän jälkeen ensimmäinen UFC pidettiin Denverissä Coloradossa saman vuoden marraskuussa. Ottaen huomioon mitä nähtiin tapahtumassa, harkitsi Sayama Shooto-kilpailuihin tulevan mukaan iskut myös matossa, mikä oli vielä kiellettyä tähän aikaan. Seuraava epävirallinen kisa, mikä järjestettiin osittain kokeilumielessä, oli alku Japan Vale Tudo-sarjalle. Rickson Gracie osallistui turnaukseen heinäkuussa 1994 ja voittamalla turnauksen näytti miten tehokkaita ja merkityksellisiä lyöntitekniikat matossa ovat. Ymmärrettiin, että Shooto-kilpailijoille on välttämätöntä osata nämä taidot sekä opittava kuinka kestää iskuja matossa ja kuinka kehittää hyvä puolustus tällaista hyökkäystä vastaan. Tämän tiedostaminen oli alku Shooton ja Brazilian Jiu-Jitsun yhteensulautumisessa.

Lyönnit matossa lisättiin virallisesti mukaan ammattilaisten Shooto- kilpailuihin kesäkuussa 1995. Tämä oli tärkeä osatekijä siihen, että ammattilaisten Shooto-ottelut tulivat teknisimmiksi ja jännittävämmiksi. Yksittäismatsikisat olivat suosiossa ja amatöörien Shooto-kisoja pidettiin kaikkialla. Ammattilaisten Shooto-ottelijoiden taitotaso alkoi kohota huomattavasti.

Kun Satoru Sayama virallisesti jätti Shooto-piirit 1996, hänen "tärkeimmät" oppilaansa aloittivat Shooto-komission organisoinnin (mikä on nykyään Kansainvälinen Shooto-komissio). Lisäksi Japan Shooto- Association perustettiin yhdistämään Shooto-salit ja asettamaan selvä ohjelma amatööri kilpailijoiden kehittämiseksi. Perustettiin neutraali virkamieselin, joka toimii erillään promoottoreista näiden organisaatioiden toimesta. Samaten alkoi ilmaantua Shooto-supertähtiä niin kuin Rumina Sato, Hayato Sakurai, Enson Inoue. Areenat, joiden istumapaikat olivat ennen tyhjiä, alkoivat täyttyä lajin saavuttaessa yleisön suosiota.

Australia Shooto, Larry Papadopoulosin edustamana, alkoi pitää amatöörien Shooto-kisoja elokuussa 1998. Seuraavaksi toukokuussa pidettiin ensimmäinen ammattilaisten Shooto-tapahtuma Japanin ulkopuolella Lismoressa, Australiassa. Samana vuonna T. Jay Thompson järjesti virallisia Shooto-otteluita osana Hawajin Super Brawl -tapahtumaa. Nämä ottelut olivat ensimmäisiä, joita ei järjestänyt Shooto Associationin virallinen jäsen. Thompsonin ottelut olivat lähtökohtana ISC:n järjestäessä sauraavia tapahtumia avaten näin oven myös suuremmalle expansiolle, kun Shooto saapui Yhdysvaltoihin.

Euroopassa SHOOTO kilpailija ja "World Ranker", Martinj de Jong perusti järjestön nimeltä "Holland Shooto" joulukuussa 2000. Hän aloitti ammattilaistapahtumien pitämisen marraskuussa 2001. Tämä johdatteli tietä ammattilaiskisoihin Suomessa lokakuussa 2002, promoottori ja Team Scandinavian johtajan Marko Leistenin johdolla. Marraskuussa 2003 Bushido MMA, jonka johdossa on Donatas Simanaitis, lanseerasi omat Shooto-ammattilaiskisat Baltiassa, Latviassa ja Liettuassa. Nämä ovat olleet merkittäviä askeleita yhdistetyn ja toimivan Eurooppalaisen SHOOTO-liiton muodostamisessa.

Shooto nykypäivänä

Shooton toiminnan suurimpia edistysaskeleita moniin organisaatioihin verrattuna on ollut erillisten amatööriotteluiden järjestäminen. Yhä edelleen amatööriottelut nostavat uusia kykyjä esiin ja mahdollistavat kilpailemisen jo varhaisessa vaiheessa. Erot ammattilaisten ja amatöörien otteluissa ovat käytettävissä kiellettyjen tekniikoiden määrässä, suojissa, erien määrässä sekä pituudessa. Ammattilaiset ottelevat A- ja B-luokissa. Erät ovat pituudeltaan viisi minuuttia. A-luokassa eriä on kolme ja B-luokassa kaksi. A-luokka käsittää titteli ja mestaruusottelut. Sekä amatööri- että ammattilaissäännöillä pystyottelussa saa lyödä ja potkia täydellä kontaktilla koko vartaloon, myös päähän. Ammattilaiset käyttävät hammas- ja alasuojia. Hanskoina ovat virralliset Shooto hanskat.

Ottelun voi voittaa tyrmäyksellä, tuomarin keskeytyksellä, lukolla, kuristuksella tai täyden otteluajan kuluttua arvostelutuomareiden päätöksellä. Pisteitä myönnetään onnistuneesta pystyottelusta, maahanvienneistä, dominoivien positioiden saavuttamisesta matossa sekä aktiivisuudesta. Kiellettyihin tekniikoihin kuuluvat lyönnit vastustajan kurkkuun, iskut niskaan, iskut sukuelimiin, silmiin hyökkääminen, iskut kyynerpäillä, pääpuskut sekä potkut mattotilanteessa vastustajan päähän.

Amatöörit ottelevat C-luokassa. Erän pituus C-luokassa on kolme minuuttia ja eriä on kaksi. Amatööreillä suojina ammattilaisten varusteiden lisäksi on säärisuojat sekä kypärät. Amatööreiltä myös lyöntien ja potkujen käyttö matossa on kielletty. Tämä kannustaa ottelijoita parempaan tekniseen taitotasoon.

Shooton harjoittelu on monipuolista lajin luonteesta johtuen. Ottelijan on hallittava kaikki kamppailun eri tilanteet mahdollisimman hyvin. Harjoittelu yhdistää nyrkkeilyn, muay-thain, vapaapainin sekä brasilialaisen jiu-jitsun tekniikoita ja harjoitus metodeja.

Lähteet

Shooto: Miko Takashima, suomentanut Kai Huotari
Shooto History: Richard Santoro

Kirjoittanut: Ville Kotiniemi (ville.kotiniemi @ jklfightclub.com)